Viime viikolla ei muusta puhuttukaan kuin Päivi Räsässestä, YLE:n homoillasta ja kirkosta eroajista. Eroaisin itsekin, jos koskaan olisin kuulunut. Vähäosaisten ja vainottujen puolustajana luterilainen kirkko on epäonnistunut surkeasti. Sen sijaan mieltä lämmittää se, että suomalaiset ovat näemmä sittenkin suvaitsevaisuuden puolella ja sitä mieltä että kaksi aikuista saa toisiaan rauhassa rakastaa ja ansaitsee suhteelleen siunauksen. Tätä mieltä tuntuu olevan muun muassa valtakunnanpiparkakku Jari Tervo, jonka Uuden Suomen kolumni oli ihan oikeata asiaa. Ryhdynkin hetimiten Tervo-faniksi ja alan lukea Myyrää jotta on edes jotakin luettavaa, oma tekele kun tuntuu junnaavan taas pahasti paikallaan.
Sain tulevasta romaanista kommentit uudelta kustannustoimittajalta. Kuusisivuisessa kirjelmässä oli paljon hyviä huomioita mutta myös rivien välistä puskeva huomio: Romaani ei ole suinkaan valmis ja vaatii vielä paljon työtä. Plääh. Mieluummin sitä ottaisi vastaan kaikenlaista päähäntaputtelua ja rapsuttelua ja kaikkein mukavinta olisi tunnustautua neroksi hetinyt. Vaan ei. Täytynee sitten ottaa hiiri kohmeiseen kätöseen, laittaa tulet kakluuniin ja ryhtyä hommiin. Ja varmaan keskittyä vaihteeksi kaunokirjalliseen toimintaan kaikenlaisen kirjallisen sivujuonteilun sijasta. Joenpolven novellikilpailun tuomarointi suoritetaan loppuun piakkoin, samoin valmistuu animaatioelokuva (kertojaäänenä Tuomari Nurmio!) ja pian ovat muutkin koristeelliset kirjasyksyn kimaroinnit ohitse.
Työtä pitääkin tehdä ja rahaa taikoa kynäilemällä, sillä varsinaista boheemielämää lupaa se, että asustaa kartanossa mutta pankkiholvi kaikuu tyhjyyttään. Aivan puilla paljailla en toki ole. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos lähetti minulle asumistukipäätöksen. Perin ystävällistä mutta myös merkillistä. En näetsen ole moista etuisuutta hakenut. Tätä nykyä kun ihan vakavissani koetan tulla toimeen omalla työlläni. Summakin tosin oli vaivaiset kolmekymmentä euroa, joten niiden palauttaminen . Pohdittavaksi jää: Kertooko kyseinen yllätyspäätös siitä, että yhteiskunnan turvaverkot toimivat edelleen moitteettomasti vai päinvastoin siitä, että tukia jaellaan nykyään täysin summittaisesti? Onko kyseessä niin sanottu jos-et-veikkaa-et-voi-voittaa -systeemi sillä erotuksella, että voittaa voi vaikkei veikkaisikaan. Hankala sanoa. Ehkä on kyse siitä ensimmäisestä asumistuesta, jota hain Rovaniemellä 1997. En saanut, valitin. Uusi päätös taisi jäädä kokonaan saapumatta. Kiitos siis tästä.