Yllä kuumaisema ja Sammatin Vares-Kantolan tunnusmerkki eli vares.

Tervetuloa Katja Ketun ja WSOY:n hallinnoiman Eeva Joenpellon kirjalijakodin blogiin.
Näillä sivuilla kirjailija kertoo seuraavat kolme vuotta työstään ja havainnoistaan kulttuurin saralla, mutta säilyttää silti jonkun tolkun paljasteluissaan.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sammatin talvi

Sammatin talvi. Putket ovat jäässä ja postilaatikko samaten. Sinne se Hesari humpastaa päivittäin, ja laatikon luukkua runkuttaessaan voi vain pohdiskella, mitä suuressa maailassa tapahtuu. Presidentinvaaleja siellä puuhastetaan, arvatenkin. Itseänikin pydettiin puheliaaksi peräti kahteen eri ehdokkaan tilaisuuteen. Toiseen menin, Lauri Viitaa lainaillen:

Nuoren, riuskan urosluteen
mieli paloi vapauteen.
Kutsuttuaan heimojoukon
juhlasaliin sängynloukon
urho päästä olkipylvään
lausui julki aatteen ylvään:
"Kansalaiset, silmät tässä
surkastuvat pimeässä,
niinkuin tähden laiskuutemme
kuihtuvat jo lentimemme.
Ahtautta isänmaamme
hävetä me raukat saamme,
syntyväisyys painuu lamaan!
- Luteet, veljet, valloittamaan
ryhtykäämme Seinämeri!
Inhottava ihmisveri
olkoon ruoka täin ja madon,
jalomman saa lude sadon!"
Kymmenkunta kuuliaista
sai kuin saikin seuralaista.
Illan tullen viime kerta
juotiin tilkka ihmisverta
sitten riviin sängynlaitaan,
hyppy alas matonraitaan,
siitä yli kirjokuteen
urhoollisen urosluteen
johtamana seinään asti
jonossa ja joutuisasti.
Alkoi uljas nouseminen,
pysty, mutta voitollinen -
kunnes, kun jo katto hohti,
julma käsi syöksyi kohti.
Juostiin sivuun, taakse, eteen -
sama tulos: likaveteen,
käsi poimi yhden tyhmän
villitsemän luderyhmän.
Surullinen tapaus -
sellaista on vapaus.

Tällä en kylläkään tarrkoittanut ehdokkaan omaa habitusta tahi pyrkimyksiä, päin vastoin tahdoin tuoda ilmi millaisia surullisia tapauksia ja ehdokkaita luo yhteiskunta, jossa elämme. Hesarissa on, sikäli mikäli kun minä mistään jäätyneen postiluulluni tautta tiedän, on pahoiteltu Hesarin vaalikoneen käyttäneille sitä, että kyselyn perusteella pääehdokkaaksi tuntuu muodostuvan vihervasemmistopiipertäjiä kuten Paavo Arhinmäki tai Pekka Haavisto, vaikka ilmeinen tulos pitäisi tietysti olla Niinistö. Asia lienee jo korjuussa, vaikka mistäpä itse tietäisin.

Joulukuusi sentään tuli sahattua ja pilkottua ja sillä sauna lämmitettyä. On sillä puulla eroa, totisesti. Paljon höyryisemmät löylyt saatiin aikaan kuin ikinä ennen, ja tuoksu omaa luokkaansa. Havuja, perkele, on tietysti nyt koko kartano päntiönään. Miten ne neulaspirulaiset onnistuvatkin piiloutumaan matonreunoihin ja . Löysin yhden juuri hammasharhjastani, joka sentään sijaitsee kartanon toisessa siivessä. Muuten ei valitettavaa. Hiirisota on edelleen käynnissä, vesi juomakelvotonta ja myrskyn kaatamista puista kuivuu polttopuuta vasta ajan kanssa. Pitäisi ostaa se moottorisahakin. Nyt mennään kiukulla ja käsipelillä. Muuten Sammatissa kaikki hyvin. Kun täällä vain saisi rauhassa kirjoitella, niin mikäs siinä. Olisi vain eräs päätoimittamani antologia, elokuvakässäri ja muutama muu teelmä teelmöimättä.

Nyt menen nukkumaan. Huomenaamusta paikalle pölähtää Lapin Kansan, Kainuun Sanomien ja Pohjolan Sanomien haastatteluretkue kyselemään, mikä jätkä jätkä oikein on ja onko jätkä joku summajajätkä ( legendaarinen kysymys eräälle bändini nykyiselle vakiokuskille). Alan kolumnoida edellä mainituissa lehdissä, Aamulehdessä, Kaltiossa, Kirjailijaliiton lehdessä sekä tietysti jatkan Länsi-Uusimaan lukijiden piinaamista.

Hyvin alkaa vuosi, vaikka talviunta kaipaisi tämä kettu nyt kovasti. Vaikka eiväthän ne ketut talviunille mene. Karhu menee, ja supikoira ja mäyrä. Muut saavat kärvistellä tuolla ulkona kylmissään ja voi vain toivoa, että saavat rauhassa pesiä kylki kyljessä ja nuuhkia toisiaan ilman, että ihminen niitten olosojoja käy liiaksi moottorikelkoin ja ties minkä mönkijöin hätyyttämään.

3 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon Katja Runeberg palkinnosta!

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Oon ravintola Pianon portsari ja olin aika mielissäni, kun tunnistin sinut päivänä muutamana tv-uutisesta. Sait palkinnon ja se on aina kivaa!

    (Mulle te olette kaikki asiakkaat samanarvoisia, en tiennyt Rimmistäkään Rimmiseksi ennenkuin naama tuli tutuksi Finlandiasta enkä tiennyt että Aku Hirviniemi tai Ritalan Eero on näyttelijöitä ennenkuin näin ne telkkarissa...)

    Sitten rouva lainasi siskoltaan Hitsaajan ja luin sen. Tykkäsin kovasti.

    Nyt on Kätilö kesken ja pidän kovasti siitäkin. Olen sikäli otollista kohderyhmää, että faija oli ennen sotaa Saksassa mm opiskelemassa ja mukana Lapin sodassa ja olen itsekin etelän poikana ollut armeijan mukana Lapissa ja siviilissä siellä työkeikoilla ja ollut vaikuttunut; oleellisempaa molemmissa kirjoissasi on kuitenkin kykysi kertoa tarina ja koota erilliset punokset yhteen. Semmoista kykyä kadehdin, samoin kuin Juicen riimejä. Myös kumarran sitä lahjaa, sillä kuten kerrot toisessa blogissasi, tarinan siirtäminen eteenpäin on suuri asia kaikille meille.

    Lukijana minua imartelee, että annat mahdollisuuden itse oivaltaa yhteyksiä ja käänteitä ennen kuin ne kirjan kautta vahvistuvat. Kiitos!

    Toivotan parhainta jaksamista ja riittävää lepoa, että uudet hahmot saavat rauhassa kasvaa seuraaviin tarinoihisi.

    Aurinkoa keväthangille!

    VastaaPoista