Yllä kuumaisema ja Sammatin Vares-Kantolan tunnusmerkki eli vares.

Tervetuloa Katja Ketun ja WSOY:n hallinnoiman Eeva Joenpellon kirjalijakodin blogiin.
Näillä sivuilla kirjailija kertoo seuraavat kolme vuotta työstään ja havainnoistaan kulttuurin saralla, mutta säilyttää silti jonkun tolkun paljasteluissaan.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

KETTU TERVEHTII!

Elämäni ensimmäisen blogin ensimmäinen merkintä alkaa uudenvuodenlupauksilla:

Lupaukset:
1. Alan pitää tätä Sammatin Kettu -blogia vähintään kerran viikossa.
2. Saatan seuraavan romaanini ”Kätilön muistelmat” julkaisukuntoon.
3. Räyhään vähemmän enkä ainakaan säikyille ihmisille.
4. Lopetan tupakanpolton.

Blogin pitäminen on minulle uutta, enkä aiemmin ole nähnyt sitä itselleni mitenkään mielekkäänä julkaisukanavana. Sen asema sosiaalisen median kentässä on minunlaiselleni vanhakantaiselle yksityisyydestään tarkalle, joskin lausunnoissaan leväperäiselle puolijulkimolle kauhistus. Puolijulkimolla tarkoitan, että tekemäni työ on julkista mutta siihen liittyvä henkilökohtainen julkisuus verrattaen vähäistä. Mieleni blogien suhteen muuttui, kun sain stipendin WSOY:n kirjallisuussäätiön hallinnoimaan Eeva Joenpellon kirjailijakotiin syyskuussa 2009. Heräsi ajatus jakaa kokemuksia tästä hienosta, Vaativan Pitkän Proosan kirjoittajille tarkoitetusta residenssistä -se, mitä edellä mainittu VPP mahtaa sisällään pitää, ei onnekseni liene tarkemmin sopimusehdoissa määriteltyä.
Blogissa käsiteltävät aiheet liikkuvat oletettavasti kirjallisuuden ja muun kulttuurin piirissä. Samalla tallennan muistiin seuraavan romaanini vaiheita mutta myös otteita (videopätkiä ja sarjakuvia) vanhemmista töistäni sekä pidän yllä pienimuotoista talopäiväkirjaa. Onnea sille tielle sitten vain!

3 kommenttia:

  1. Hyvä Katja. Tästä tulee mielenkiintoista.Muista olla ahkera, sanoo Maria.

    VastaaPoista