Syö säästäen savea

Bonnier osti WSOY:n. Olemme nyt sitten pohjoismaiden suurimman kustantamon leivissä. Hyvä niin. Ainakin toivottavasti. Omistaahan Bonnier myös Tammen ja on mm. Sofi Oksasen ruotsalainen kustantaja -ja kuten tiedämme, Sofin ja WSOY:n tiet erkanivat varsin näyttävästi aikapäivää sitten. Vaan tarkoittaako sekään mitään? Eipä kai. Kylillä käydessäni kuulin tietysti kaikenlaista, sillä jos jotakin, niin juoruilla kirjallisuuspiireissä osataan. Erilaisissa vappuhuiskeissa spekuloitiin kovastikin sitä, yhdistyvätkö Tammi ja WSOY nyt yhdeksi kustantamoksi. Tuskin. Kummallakin on vahva oma brändinsä ja Bonnierilla tunnutaan uskottavan näkemykseen. Sitä ainakin Harri Haanpäällä riittää ja miksei muillakin kustannustoimittajilla. WSOY:lle ollaan myös palkkaamassa lisää väkeä, mikä paitsi helpottaa ylityöllistettyjen kustannustoimittajien taakkaa, luo lujaa uskoa kirjailijaan, jotta kustannustoimittajalla olisi tulevaisuudessakin aikaa meidän ruikutuksillemme. Mutta mikä on tämä tällainen kustannusalan muutos, joka ei aiheuta pakokauhua talon sisä- eikä ulkopuolella? Tiedotusvälineet eivät maalaile uhkakuvia kuoliaaksibrändätyistä ja -tuotteistetuista kirjailijoista tai ulkoapäin annetuista sisältövaatimuksista. Kirjailijoitakaan ei pelota. Ainakin Jari Tervo tuntuu olevan tyytyväinen sen minkä sänkypuuhiltaan kerkeää. Hei hei sitten, herra Jacques Eijkens. Lienee helpottavaa päästä eroon meistä nuivista ja epäseksikkäistä kirjailijoista jotka eivät ymmärrä viuhahdella mediassa kyllin usein.
Sammatissa nämäkin kustannusmaailman turbulenssit tuntuvat kovin kaukaisilta. Oma teksti kiukuttelee ja jolleivät romaanihenkilöt ala käyttäytyä paremmin, rupean tuuppimaan niitä alas kalliolta. Eikä riitä että omassa päässä heittää, myös universumi vittuilee. Tässä taannoin kustantajan kommentit harhailivat postissa yli viikon. Itellan postiseurantajärjestelmä väitti, että paketin pitäisi olla Sammatissa. Sammatin postissa tuumattiin, että saattaapi olla, että paketti tulee huomenna, saattaapi olla että ylihuomenna, voi olla että löytyvät Lohjalta tai Vihdistä. Sen jälkeen ollaan tapeltu unohtuneen saksankäännöksen parissa
Vaan eipä niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Vapun aikana oli joku ystävällinen sielu siivonnut pihan, haravoinut lehdet, tyhjentänyt tupakkaämpärin, kerännyt oksat ja mitä vielä. Soitin Wsoy:n Kirjallisuussäätiöön kiitelläkseni asiasta, mutta siellä ei tiedetty asiasta mitään. Kuka lie sitten ollutkin, niin tilattua työvoimaa ei. Kiitos sinulle, salaperäinen avustaja! Tarjoan kaffet jos pistäydyt joku päivä kylässä.
Jos nimittäin kerkeän. Kiirettä taas pukkaa. Kuka vielä luulee, että apurahataiteilijalla on leppoisat oltavat? Kyllä saa taas 12-tuntisia työpäiviä huiskia, aivan kuin maajussitkin, joiden kanssa kuulummekin sopivasti samaan verotusjärjestelmään (MELA). Ensimmäisen kesävieraan kanssa olemme sentään lämmittäneet saunan (kiuas AK-47 ei koskaan petä!) ja sen päälle katsoneet sen sata lyhytelokuvaa elokuvakurssia varten. Sen lisäksi pitäisi viimeistellä essee Nuoren Voiman Liiton 90-vuotisjuhlakirjaa varten. Sitten lyhytelokuvakurssia pitämään ja järjestämään Nuoren Voiman liiton kesäkiertuetta. Sinne lähdetään komealla porukalla: Matka vie Baltian maiden ja Puolan kautta Saksaan ja huipentuu legendaarisessa . Tekstejään esittävät (itseni lisäksi) Mikko Rimminen, Aina Bergroth, Jarkko Tontti, Laura Lindstedt, Kaisa Ijäs, Katariina Vuorinen, Eino Santanen, Aki Salmela, Pauliina Haasjoki. Jossain välissä pitäisi ehtiä dokumenttia leikkaamaan ja elokuvakäsikirjoitusta pusaamaan. Mutta mutta. Mikä tässä nyt sitten on tärkeintä? Jotenkin tuntuu, ettei Eeva Joenpelto tykkäisi tällaisesta haahuilusta eri tehtävien välillä. Kovan työntekijän maineessa ollutta kirjailijaa manailivat Sammatin naiset, sillä isännät olivat ottaneet tavakseen verrata vaimojaan Eevaan, joka kesäaamuisin raittia pitkin tasan kello viisi kohti saunakammariaan. Siellä naputeltiin romaania vanhalla Remingtonilla jo silloin, kun muut vielä haaveilivat lehmättömästä elämästä sängynpohjalla. Katsoin muuten juuri Johnny Kellyn European Film Academy Grand Prix -ehdokkuuden saaneen lyhytelokuvan Procastination. Lykkääminen. Juuri jotakin sellaista olen tässä juuri tekemässä romaanini suhteen. Eeva koettaa selvästi viestiä. Ensin menivät alakerrasta vedet ja sitten pamahti pannuhuoneen lamppu. Tänään sekosi uusi pesukone ja alkoi hyppiä rodeota niin polleasti ettei selässä pysynyt. Onneksi Putki Nurmen kiltit pojat tulevat taas auttamaan. Mutta Eevan viesti on selvä: Töihin nainen! Älä keksi tekosyitä. Lakkaa ruikuttamasta.