Kesällä töitä teki muurari

Rakennusmestari V. Piirainen saapui Sammattiin muuraamaan grilliä. Hieno mies. Ajaa Lapista saakka tekemään sen, mikä itseltäni olisi jäänyt tekemättä: Tiilestä tehty 70x80cm grilli, 30cm syvä sorapohjainen alusta ja betonipohja. Ja koska olemme kummatkin sekä matematiikn että geometrisen hahmottamisen ihmelapsia, jätimme liiemmät arkkitehtooniset ponnistukset amatööreille. Minkäänlaisia mittauksia emme tehneet, mitä nyt tupakkiaskin kanteen hieman piirreltiin Huovis-Viitas-Lassilalaiseen tyyliin lukuja tiilten määristä ja sementtipohjan syvyydestä. Veikko Vennamo teki samoin aikanaan, piirteli lukuja tupakkiaskin kanteen SMP:n tulevaisuudesta ja hyvin meni Vennamollakin. Kannatusluvut kasvoivat odotettuun malliin. Tällaisen harhaisen ja asiaankuulumattoman optimismin vallassa ryhdyimme rakennusurakkaan. Hyvin sujuikin. ieleen ainoastaan laastin koostumus, tiilten määrä, erilaiset vatupassiarviot ja sitten tietysti se palapeli, jolla tiilet saadaan suunnilleen saumoihinsa ja rankkasadekin tuhosi ensimmäisen yritelmän parissa minuutissa.
Olin oikeastaan ajatellut, että kirjailijan osa grillin tekemisessä olisi osapuilleen sellainen, että siteeraisin Antti Hyryn Finlandia-Uunista valikoituja otteita ja valvoisin työn valmistumista. Vaan ei. Laipiohommiin jouduin. Sen jälkeen pelattiin Tetristä tiilillä, jotka eivät riittäneet alkuunkaan. V. Piiraisen johdolla suoritimme täydellisen rikoksen: varastimme Vares-Kantolasta viimeisen eli päällimmäisen kerroksen omiin tarpeisiimme. Mutta hyvä tuli. Loppujen lopuksi. Nyt sitten kelpaa tulla ja asetella tofunakkinsa ja kasvisnyytterönsä ritilälle. Muutenkin kesä Sammatissa on yhtä henkeäsalpaavaa jännitysnäytelmää. Viime yönä talitiainen lensi sisään kirjaston ikkunasta. Sitä jahdattiin kesävieraiden keralla suurella mielenkiinnolla ja antuamuksella. Lopulta tintti saatiin motitettua salongin ja eteisen kautta kuistille ja sieltä taivaan vapauteen. Uimapaikan laiturinnokassa vaanivat sorsat ja paikalliset vanhukset. Pihakirppikset, Karjalohjan tien varrella oleva erikoismiehen erikoispiha ITE-taiteineen. Elias Lönnrotin hauta elähdyttää paatuneen perinnematkailijan silmää. Taustalla laiduntavat hevoset. Heponiemen Hiljaisuuden keskus rantakallioineen on myös käymisen arvoinen, mutta kännykkäänsä sinne ei kannata jättää. Se hermostuttaa paikalle kerääntyneitä rukoilijoita, varsinkin, kun luurin toisessa päässä ei olekaan Jumala vaan kärttyinen kirjailija, joka vaatii omaisuuttaan palautettavaksi.