Sosiaalielämää Afrikassa

Afrikka on maanosa, jossa törmää valtaviin varallisuuseroihin ja siihen tosiasiaan, ettei ole kaikille samalla kauhalla jaettu. Sitten meidän eurooppalaisten isosta kauhasta pitäisi joskus läikyttää jotakin tänne maapallon umpisuoleen. Mihin menevät ne veronmaksajien pennit, jotka syydetään Aftrikkaan ja muille kehitysalueille. Vetääkö musta käsi välistä? Meneekö apu perille. Ei varmaankaan aina, mutta on mukava päästä kertomaan, että olen vastikään tavannut Beninissä erittäin toimivan suomalaishankkeen. Siinä viidakkokyliin asennetaan kaivoja, mutta ennenkaikkea aurinkopaneeleita. Aurinkoa´han täällä piisaa loputtomiin, energiaa virtaa ja kylien asukkaat tulevat omavaraisiksi ja riippumattomiksi valtion tehottomista sähköverkostoista. Tieverkostokin on alkeellinen, mutta toimiva. Kyliin kuljetaan viidakkopolkuja pitkin mopolla tai jalan. Erääässä tuollaisessa kylässä näin paikallisten naisten ylläpitämän palmuöljytehtaan, joka on rahoitettu länsimaisin mikrolainoin. Tosin myöntää täytyy, että korien, polttoaineen ja muiden palmusta saatavien sivutuotteiden lisäksi kylän ukot valmistavat omin päin myös sodabia - väkevää pontikkaa, joka tottumattoman kannattaa nakata vaivihkaa olan ylitse kun paikallisten silmä välttää, jollei tahdo välttämättä päätyä pää jäässä viidakkoon hortoilemaan. Mutta noin ylipäänsä suomalaisten projektit näyttävät toimivan täällä Länsi-Afrikassa hyvin. Avustustyöntekijää saattaa tosin hämmästyttää paikallisten tapa kyllästyä liialliseen kokoustamiseen ja painua palmun alle lepuuttamaan siksi aikaa kun länsimaalaiset vatvovat vesiselvää asiaa tuntitolkulla.
En tahtoisi olla niitä rasittavia länsimaalaisia, jotka saapuvat Afrikanreissulta tukka leteillä, rumpu kainalossa ja pää täynnä batiikkikuvioista horinaa vieraanvaraisista ja maanläheisistä paikallisista. Jokin täkäläisesssä elämänrytmissä silti viehättää. Sosiaalinen elämä on erikoisen rikasta ja sitä harjoitetaan antaumuksella aamusta iltaan. Siskoista, mummoista, sedistä ja kaikenlaisista kälynkaimoista puhutaan vapautuneesti tuntemattomille. Sukulaisuus ei myöskään tarkoita verisidettä, sillä siskoja ja veljiä ovat sellaisetkin kanssaihmiset, joitten kanssa ollaan oltu tekemisissä paljon, jotka ovat kotoisin samasta kylästä tai muuten vain vaikuttaneet elämään merkittävästi. Kännykkä on kaikilla ja niitten kanssa venkslataan antaumuksella. Aamusta alkaa puhelin soida, kun hyvänpäiväntutut kyselevät kuulimisia tai vain ilmoittavat heränneensä. Kaikenlainen informaatio päivittäisestä elämänmenosta otetaan vastaan ilolla, ja jo tunnin eron jälkeen pitää käydä keskustelua siitä, onko tähän mennessä ehtinyt tapahtua jotakin merkittävää. Välillä muslimit vilahtavat rukoilemaan ja voodoo-uskovaiset katoavat toimittamaan omia rituaalejaan. Sairastuneista huolehditaan, sillä lääkkeet ovat kalliita ja kaikenlaiset tulehdussairaudet piinaavat kaiken aikaa. Vatsatauteja on jokaisella ja niitä parannellaan erilaisten yrttien avulla. Erityisen suosittua on marokkolainen vahva tee, joka pistää elimistön hyrräämään. Juomaa valmistetaan huolella puolentioista tunnin ajan ja nautitaan kolme perättäistä kertaa. Viimeisellä kerralla juomaan lisätään sokeria ja sitruunaa, joka torjuu kaikenlaisia vaivoja malariasta keripukkiin.
Itse sairastuin viime viikolla uuvuttavaan vatsatautiin, johon eivät tepsi imodiumit eivätkä antibiootit. Sairastaminen on aina tympeää, mutta aivan erikoisen tympeää se on silloin, kun aikaa on vähän jäljellä ja pitäisi ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä uudella mantereella. Sitä paitsi salassa sairastaminen on mahdotonta. Kaikenlaiset tuntemattomat ihmiset saapuvat kyselemään terveydentilaani, huolehtivat suolentoiminnastani ja antavat hyviä neuvoja tulevaisuutta ajatellen. Tänään kyläläisistä oli koottu tervehdyspartio, joka saapui sairasvuoteen äärelle ilakoimaan ja hössöttämään. Sillä sairaan luona ei olla vakavia. Potilas pitää ennen kaikkea saada nauramaan, siitä alkaa tervehtyminen. Kolistellaan rumpuja ja pihalle viritellään nuotio. Paikallinen muusikko, joka asuu koiralaumansa kanssa ravintolan takapihalla, polkaisee viereiseen kylään hakemaan inkivääriä, sitruunaa ja jotakin, jonka oletan olevan sukua basilikalle. Sitten ryhdyttään juomanvalmistukseen, johon osallistuu suomalaisen mittapuun mukaan aivan liian monta kokkia. Hörpin juoman epäluuloisena ja valmistun juoksemaan nurkan taakse ylenantamaan. Vaan kas. Jotenkin tuntuu tepsivän tuo poppajuoma. Sen jälkeen olo on ollut vallan pirteä ja pystyssä pysyy vallan horjumatta.