Sammatin kevät

Kevät on tullut Sammattiin! Kun lähdin viikko sitten perinteikkäälle pääsiäisturneelle maakuntiin, oli lunta vielä ikkunan alla puolisentoista metriä. Kevätkierrokseen kuului tällä kertaa Rovaniemi (ystävät ja perhe), Tampere (Rönkön Tatuointi), Viljakkala (Pälvin Tanssikoulu), Hämeenlinna (Viulunsoittaja katolla -teatteriesitys), Forssa (I Walk The Linen Suomenkiertueen päätöskonsertti) ja Helsinki (äkkiä pois). Saavuin kotiin Vares-Kantolaan myöhään sunnuntai-iltana ja huomasin seuraavaa: Lumi on melkein sulanut. Rastaat, kiurut, tiaiset ja eräät tunnistamattomat siivekkäät pitävät konserttia lähimetsässä. Ilmassa tuoksuu pihka ja kuloheinä. Aamuyöstä kuului lähipellolta kurkien ja kuovien huutoa. Olen tepastellut kaiken päivää pihalla emännän elkein. Olen moikkaillut naapureita ja ohiajavia autoja kuin kunnon kylähullu ainakin. Tämän lisäksi olen haahuillut hedelmätarhassa puutarhasakset kädessäni ja koettanut muistella, miten omenapuu oksitaan. Tai mitä muistellut, koskaan sellaista tointa harjoittanut. Tartuin aluksi varsin reippaasti toimeen, mutta sitten havaitsin, että harjoittamallani tahdilla puihin jäisi jäljelle pelkkä ranka. Piti hillitä tahtia. Jossain vaiheessa ehdin jo säikähtää, että alapihan kitkerähedelmäinen lahoranka sai saksistani niin tujua troppia että on heittämässä henkensä. Soitto tutulle puutarhurille toi kuitenkin mielenrauhan: ei se kuulemma niin herkästi kuole. Mutta mistä voi Lapin tyttö tuommoisista tietää, ei mistään. Ei meillä päin hetelmät puissa notkuneet. Täällä sen sijaan kasvaa kirsikkaa, omenaa, päärynää ja luumua. Päärynäpuussa tosin on muumiotauti enkä ehtinyt ennen lumien tuloa noudattaa ankaraa ohjetta kerätä saastaiset hedelmät, polttaa ne ja haudata tuhkat metrin syvyyteen. Kaikenlaista sitä oppii täällä etelän yltäkylläisyydessä.